maanantai 30. tammikuuta 2012

Sunnuntai takautuvasti


Olipas mukava vapaa viikonloppu taas pitkästä aikaa. Tuntuu kovin pitkältä ajalta olla vapaalla, kun niin helposti on vain yksi vapaapäivä keskellä viikkoa ja toinen sunnuntaina. Eilen herättiin omasta kodista kylmään mutta aurinkoiseen sunnuntaiaamuun ja siitä sitten suuntasimme nokkamme kohti keskustaa. Käväistiin vain Anttilassa, Sokoksessa ja Koskikeskuksessa syömässä. Mitään kovin kummoista ei tullut ostettua, mutta oli mukava kävellä ihmisten ilmoilla ja käytiin sitten vielä Raxissa syömässä.

Päivän asuna oli lämmintä.
Melkeinpä tuli sitten oltua koko valoisa aika ulkona, ilta menikin nopsaa koneella kuvia karsiessa (tämä kun kokoajan valittaa levytilan olevan vähissä. Miten niin muka liikaa kuvia :D). Mietin teettäväni kasan vanhoja kuvia, vähän jännittää kun tämä vanha paha kannettava on ainoa missä nuo kuvat on. Olisi kiva saada tavallaan jonkinlaisia "varmuuskopioita" vaikka sitten ihan kunnon valokuvina :)
Tänään aamu on alkanut mukavasti kun huomasin vasta aamulla että töihin pitääkin mennä vasta tuntia myöhemmin kun olin luullut. Joten aamuun jää rutkasti aikaa katsella ja vertailla Lontoon hotelleja, sekä tehdä tavanomaista kämppä kartoitusta.
Maanantai vaikuttaa alkavan ainakin hyvin, toivottavasti myös jatkuu sellaisena. Joten hyvää maanantaita kaikille!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

VAROITUS! Sisältää aivan liikaa valokuvia


Eilen heräsimme aurinkoiseen talviaamuun Vammalassa, ja vapaapäivän hitaiden aamutoimien jälkeen suuntasimme ulos raikkaaseen pakkasilmaan kävelemään ja minun tapauksessani, valokuvaamaan.

Elämän pienet asiat

Elämässä pitäisi muistaa nauttia myös niistä pienistä asioista, niistähän tämä elämä koostuu. Sitä vaan päivästä toiseen murehtii ja poimii päivästäkin ne ikävät sattumukset, unohtaen täysin ne mukavat asiat. Itseäni ainakin piristää kuulla positiivista palautetta asiakkailta suoraan itselleen, kun bussissa joku joskus sanoo muutaman sanan tai se kun tuntematon vain hymyilee ohikulkiessaan. Nykyaikana tuntuu että kaupoissa ja jopa kahviloissa (jossa minun mielestäni pitäisi se olla ihan vakiovarustus) saa liian usein huonoa ja töykeää palvelua. En ymmärrä, miksi ihmiset hakeutuvat palveluammatteihin, jos asiakkaille hymyileminen ja heitä ystävällisesti palveleminen tuntuu ylitsepääsemättömiltä asioilta. Minä olen asiakaspalvelu työssä, ja tiedän ettei aina ehkä tunnu siltä että jaksaisi hymyillä, mutta kun työntää sen murheen hetkeksi mielestään ja keskittyy tilanteeseen. Ihmiset ovat keskimäärin hyvin kiitollisia siitä että joku jaksaa heille olla ystävällinen. Olen rakkaalta äidiltäni oppinut sen, että huono palvelu saa minut erittäin ärtyneeksi ja minun tekisi mieli heti asiasta avata suuni ja kommentoida.

Mitkä jutut sitten tekevät minut onnelliseksi... No ehkä juuri sellaiset pienet jutut ja sitten kaikki hyvät uutiset ja odotuksen aiheet. Tarvitsen sitä että saan odottaa jotakin kivaa tapahtumaa. Se ei tarkoita että en pystyisi silti elämään hetkessä, vaan sitä että sillon kuin tulee murhe tai pahoittaa mielensä, on sitten se pieni valopilkku kaukaisuudessa piristämässä mieltä. Sen ei tarvitse olla kuin että vapaapäiväksi on jotakin mukavaa tekemistä tiedossa, tai edes se että työpäivänä tietää että illalla on jotakin mukavaa tekemistä.
Siksi rakastan suunnitella matkoja jo kuukausia etukäteen. Saan siitä voimaa, ja tavallaan saan silloin reissustakin kaiken irti jakaessa ilon myös sitä edeltävälle ajanjaksolle. 

Tämän lisäksi tietenkin minut tekee onnelliseksi perinteisemmät jutut, kuten rakkaiden ja läheisten kanssa vietetty aika. On ihanaa päästä käpertymään pitkän päivän jälkeen Teemun kainaloon sohvalle viltin alle ja unohtaa päivän murheet.
Lisäksi on ihanaa nähdä perheenjäseniä ja vanhoja ystäviä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumiset ja muistella vanhoja yhteisiä aikoja. Siksi taas rakastan valokuvausta niin paljon, ja haluan tallentaa monta asiaa itselleni muistiin, sillä ajassa taaksepäin meneminen ja rakkaiden hetkien muistelu on mielestäni ihanaa ja sydäntä lämmittävää.

Useinkin se, että tuleeko päivästä mukava vai vähemmän mukava, voi itse vaikuttaa omalla asenteellaan. Niin kliseiseltä kun se varmasti kuulostaakin, niin sillä on oikeasti paljon vaikutusta lähteekö vaikka töihin nyrpein mielin vai siten että yrittää oikeasti ajatella positiivisesti. 

Monen muun bloggaajan tavoin, keräilin hieman miete lauseita iloa tuovista pienistä asioista.


Mistä asiat piristävät teidän päiväänne ja auttavat teitä jaksamaan?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kuvakollaasi seinälle

Tänään oli taas valokuvauskurssi ja käytiin Tampereen keskustassa sijaitsevassa Ninan kuvamaailmassa katselemassa kuvan valmistusta ja saatiin kaikki kurssilaiset vielä itsellemme suurennokset jostakin itselle rakkaasta kuvasta. Siitä tuli aika hieno, kun sai sen oikein valokuvapaperille kunnolla tehtynä ja ajattelinkin sijoittaa sen tulevaan asuntoon suunnittelemaani kuvakollaasin. Jos nyt joskus edes löydetään se kämppä :)

Valitsin tämän Saksasta otetun kuvan isonnukseen:

Ongelmana on nyt tuo kuvakollaasi. Niitähän nyt on erilaisia ja varmasti yhtä monta kun ihmisillä mielipiteitä mikä sitten on kaunista. Itse en ole vielä päättänyt muutakun aiheen. Muutamia kehyksiä itseltäni löytyy jo valmiiksi, mutta en yhtään osaa ajatella että miten erivärisiä kuvia saisi sijoitettua samalle seinälle kollaasiksi siten, ettei lopputulos olisi levoton. Itse tykkään kuitenkin enemmän värikkäistä kuvista, kun esimerkiksi että laittaisi kaikki mustavalkoisiksi.
Haluaisin että kollaasissa olisi pääasiana valokuvat, ja siksi en ehkä ainakaan kaikkiin haluaisi kauhean näyttäviä ja paksuja kehyksiä. Muutamiin ehkä, muttei kaikkiin. Haluan aina pohtia tälläisiä juttuja aika tarkkaan, varsinkin kun alkaa suurennella kuvia ja ostamaan kalliita isoja kehyksiä, on oikeasti kiva että se on sitten onnistunut kollaasi eikä sellainen ettei sitä kehtaa edes seinällä pitää.
Huomasin että hauska tapa kokeilla on tehkä kuvankäsittelyohjelmalla tavallaan mallin. pienentelee vain kuvia valkoiselle taustalle siihen muotoon kun haluaa ja tekee reunuskehyksiä haluamiinsa kuviin. Siten ainakin hieman pystyy katsomaan miltä nuo haluamat kuvat näyttäisi yhdessä.

Viiminen kuva seuraavista on ehkä ainoa missä on saatu mielestäni värikkäitä ja värittömiä kuvia kivasti yhteen ilman että on kauhean sekava vaikutelma.





 Mitä mieltä olette? Onko kokemusta kollaaseista? Miten saisi laitettua värikkäitä, hieman erisävyisiä kuvia samaan kollaasin ilman että kokonaisuus on levoton ja sekava?

(Yllä olevat kollaasit kuvat eivät ole minun ottamia enkä omista niiden oikeuksia)

tiistai 24. tammikuuta 2012

Koulukiusaaminen

Hesarin tekemä tutkimus, jonka joku ystäväni oli Facebookissa linkannut, alkoi myös minua mietityttää monien muiden lisäksi. Onko oikeasti noin, että nykynuoret ajattelevat yhä tuolla tavalla? Muistaakseni myös minun ala-yläaste aikoinani oli havaittavissa samantyyppistä typerää ajatusmaailmaa.

Vaikka kotipaikkakunnallani minua ei kiusattu, en silti kuulunut todellakaan mihinkään suosittuun piiriin. En silti olisi hallunnutkaan, jo silloin näin kaiken sen esittämisen ja toisten ihmisten miellyttämisen läpi. Minä olin ainakin oma itseni, ja onneksi minulla oli silti hyviä ystäviä ympärilläni jotka pitivät minusta sellaisena kun olin. Ja muutama rakas ystävä on sielä vielä näihin päiviin asti säilynyt. Kauhistuttaa ajatella sellaisia nuoria, joita kiusataan ja jolla ei ole ketään ystäviä tukenaan siellä koulussa tai edes sen ulkopuolella. Miten sellaiset jaksavat?

On kamalaa ajatella että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, miksi ihmeessä pitäisi? Ja kuka määrittelee sen mitä kaikkien pitäisi seurata ja matkia orjallisesti? Miksi ei saisi harrastaa mistä tykkää, pitää omantyylisiä vaatteita tai kuunella musiikkia jostakin muusta syystä kun siitä että se on top10 listalla. En ole ikinä pystynyt ymmärtämään mitä tekemistä tälläisillä asioilla on sen kanssa että olet suosittu tai epäsuosittu. Ihmisistä kuitenkin tykätään ja ei tykätä heidän persoonan vuoksi, ei siksi mitä hänellä on päällään. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, se on jo huomattu, aina vain ei ajatusmaailmat kohtaa. Mielestäni silti millään vaatteilla ja uskonnolla tai musiikki maulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Onneksi tuo aika on vain pieni osa elämää ja sen unohtaa. Ei sillä ole oikeasti väliä onko suosittu vai ei, ei kun miettii elämää kokonaisuutena. Ei ne siellä lukiossa tai ammattikoulussa tai yliopistossa tai työpaikassa välitä olitko suosittu koulussa. Onneksi, tai ainakin toivottavasti suurinosa silti kasvaa tuollaisesta ajattelumallista pois iän myötä. Voi tuo maailmankuva hieman enemmän avartua kun tajuaa että maailmassa on tärkeimpiäkin asioita kun missä asemassa olit koulussa vertaisiisi nähden.
Ainoa mitä on tietenkin vaikea unohtaa on kiusaaminen. Ikäväkyllä se taitaa vielä mennä niin, että nuo koulussa kiusanneet saattavat tuoda sen saman tyylin myös työpaikoille ja kiusata siellä. Onhan sitä nähty. Minä olen tehnyt lyhykäisiä harjoittelujaksoja monessakin yrityksessä, ja useassa on yksi ihminen joka käytöksellään jollakin tapaa "kiusaa". Jotkut asiat eivät taida hävitä vanhetessa.
Elämä on kovin vaikeaa jos kokoajan pitää esittää olevansa joku muu kun on ja olla vain toisille mieliksi. Mitä siitä mitä muut ajattelevat? Itsehän me omaa elämäämme elämme. Itsellemme, emme toisille.

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Niinhän ne sanoo. Ja niinhän se kai on.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Porissa vierailu

Nyt on kotiuduttu Porista, tosin en ehkä ihan niin helposti kun alunperin oli suunnitelmissa. Kiitos VR:n, matkaan meni puolitoistatuntia kauemmin. Juna oli hajonnut Harjavaltaan ja jouduttiin sitten bussilla menemään tuo sama matka, tietenkin paljon pidemmässä ajassa. Onneksi henkilökunta bussissa oli erittäin mukavaa, joten siitä iso plussa. Onneksi kotiin ei kiire ollut, ja minulla sattui mukavaa matkaseuraa kun aloin jutustelemaan viereen istuneen tytön kanssa.

Mutta sitten itse reissuun, eli olin katsomassa vanhaa ystävääni Porissa... enkä meinaa että hän olisi vanha vaan ystävyytemme on kestänyt kauan :D Täsmentäen siis... mutta jokatapauksessa, häntä en ole kesän jälkeen nähnyt joten oli todella mukavaa nähdä ja jutella kunnolla pitkästä aikaa. En saa aina aikaiseksi nähdä edes samalla paikkakunnalla asuvia ystäviäni, niin ei kai voi olettaa että saisin yhtään paremmin aikaiseksi nähdä sellaisia ketkä asuvat muualla. :(

Kuvia ei tullut oikeastaan räpsittyä juurikaan, mitä nyt hieman tänään kun kaupungilla pyörittiin niin muutaman otin. Eilinen meni oikeastaan vaan rentoutuessa ystäväni tykönä, katsoimme leffoja, jutustelimme ja söimme kaikenlaista hyvää. Oikein mukava työviikon päätös. Tänään oli armotonta shoppailua, joskin en silti oikein mitään löytänyt. Kierrettiin varmaan kaikki Porin kirpputorit ja vähän Ulvilan puolellakin poikettiin. Siellä olikin mukava käväistä vanhoja muistoja verestämässä, olen kuitenkin yhden vuoden kyseisessä kaupungissa asunut.

Välillä piti käydä kahvilla kirppuilun lomassa.

Hyviä kirpputoreja kyllä Poristakin löytyy, joskin nyt siellä oli hieman tyhjää useimmassakin kirpparissa. Itse ehkä eniten tykkään linja-autoaseman läheisyydessä sijaitsevasta Hyllymerestä. Se on mukavan iso ja paljon kierrettävää.
Taidan vasta huomenna laittaa kuvia ostoksista, niistä huikeista. Nyt olen niin väsynyt että taidan mennä löhöilemään loppuillaksi sohvalle aikaa tappamaan.